Serena Williams muistelee ensimmäisiä 15 vuottaan ammattilaistennispelaajana ja jakaa avoimesti lajissa kohtaamiaan haasteita. Epävarmuuden ja jatkuvan kritiikin keskellä amerikkalaislegendan oli opittava hyväksymään itsensä erittäin säännellyssä maailmassa.
Voimakas vartalo, mutta aluksi huonosti hyväksytty
Jo 17-vuotiaana ammattilaisdebyytistään lähtien Serena Williams erottui edukseen paitsi lahjakkuudellaan myös epätyypillisellä fysiikallaan. Hän erottui edukseen naisten tennistä hallinneista hoikista ja minimalistisista standardeista. "Minulla oli selkeät kurvit, kun taas kaikki muut urheilijat olivat hoikkia, litteitä ja kauniita, jokainen omalla tavallaan", hän selittää. Näillä fyysisillä eroilla oli merkittävä psykologinen vaikutus nuoreen pelaajaan.
Vuosien varrella Serenan on täytynyt tasapainoilla ihailun ja tuomitsemisen, urheilullisen suorituskyvyn ja esteettisen paineen välillä. Hänen kehonsa, joka oli kentällä voimakas ja tehokas, ei vastannut median ja yleisön epäsuoria odotuksia. Silti tämä vartalo mahdollisti hänen saavuttaa suuria korkeuksia: voimaa, kestävyyttä, räjähtävyyttä – ominaisuuksia, joita ei voi mitata vyötärönympäryksellä.
Seksualisointi ja jatkuva tuomitseminen
Mustana naisena, jolla on niin sanotusti vaikuttava fysiikka länsimaisten standardien hallitsemassa maailmassa, Serena koki kaksinkertaisen taakan. Hän kertoo kokeneensa jatkuvaa seksualisointia sekä rasistisia ja seksistisiä kommentteja, jotka pelkistivät hänen identiteettinsä ulkonäköönsä. "Sillä on psykologinen vaikutus. Ehdottomasti. En näyttänyt samalta kuin muut tytöt", hän selittää. Nämä usein ilkeämieliset kommentit ruokkivat epävarmuutta ja eristäytyneisyyden tunnetta.
Kaikesta huolimatta Serena ei koskaan lakannut esiintymästä. Jokainen voitto ja jokainen mestaruus osoitti, että taito ja sinnikkyys eivät koskaan liity kehonkuvaan. Hänen matkansa osoittaa, että huippu-urheilu voi – ja sen pitäisi – juhlistaa kaikkia kehotyyppejä.
Katso tämä postaus Instagramissa
Kehitys kohti hyväksyntää
Ajan myötä Serena oppi rakastamaan ja hyväksymään kehonsa. Nykyään hän toteaa rauhallisesti: ”En kuuntele kritiikkiä. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Jos et pidä minusta, sinun ei tarvitse.” Näin hän muuttaa vartalonsa voiman ja itsenäisyyden symboliksi ja puolustaa samalla itsensä rakastamista ja kehon monimuotoisuuden kunnioittamista.
Hiljattain hän kuitenkin kohtasi kritiikkiä ryhdyttyään laihdutuslääkkeen lähettilääksi. Hän selitti: ”En saavuttanut haluamaani painoa, enkä usko minua, en käytä oikoteitä. Kehoni ei reagoinut. Tajusin, ettei kyse ollut tahdonvoimasta. Se oli biologista.” Tämä lausunto muistuttaa siitä, että jokaisella on vapaus tehdä omat valintansa. On täysin tarpeetonta mukautua standardeihin ollakseen ”hyväksyttävä”: kehosi on jo kunnossa juuri sellaisena kuin se on.
Serena Williams opettaa lopulta arvokkaan asian: vartalo, olipa se sitten pitkä, lihaksikas, kurvikka tai hoikempi, on ennen kaikkea työkalu ja ainutlaatuisuutesi heijastus. Urheilullinen menestys, itseluottamus ja kauneus eivät koskaan riipu yleismaailmallisesta standardista.
