Pehmolelut, Legot, piirretyt ja videopelit eivät ole enää vain lasten juttu. Yhä useammat aikuiset, jotka tunnetaan nimellä "kidultit", myöntävät avoimesti kiintymyksensä näihin regressiivisiin esineisiin. Onko tämä ohimenevä trendi vai oire syvemmästä sukupolvien levottomuudesta?
Nopeasti laajeneva kulttuuritrendi
Termi "kidulte", joka on yhdistelmä sanoista "kid" (lapsi) ja "aikuinen", viittaa aikuisiin, jotka edelleen kuluttavat perinteisesti lapsuuteen liitettyjä tuotteita. Näihin kuuluvat keräilyhahmot, retro-videopelit, värityskirjat, sarjakuvahahmoilla varustetut vaatteet ja popkulttuuritapahtumat (kuten Comic Con tai Japan Expo).
Ilmiö ei ole suinkaan marginaalinen, vaan se on kasvanut merkittävästi. Brittiläisen Mintel-yrityksen tutkimuksen mukaan vuonna 2023 27 % 25–44-vuotiaista aikuisista ilmoitti ostavansa leluja itselleen. Tämä luku on kasvanut tasaisesti vuodesta 2019 lähtien. Tuotemerkit ovat selvästi ymmärtäneet tämän: esimerkiksi Lego on lanseerannut aikuisille suunnattuja premium-mallistoja, jotka yhdistävät nostalgian ja hienostuneisuuden.
Vastaus aikuisuuden epävarmuuksiin?
Tämän trendin taustalla on syvempi dynamiikka. "Kidult"-ilmiö on ensisijaisesti selviytymisstrategia ahdistusta aiheuttavaksi koetussa yhteiskunnassa. Taloudelliset, ympäristölliset ja poliittiset kriisit... monille kolmekymppisille ja nelikymppisille aikuisten maailma rimmaa epävarmuuden ja epävakauden kanssa. Paluu lapsuuden maailmaan tarjoaa silloin turvapaikan.
Tämä antaa mahdollisuuden palata lohduttavien muistojen pariin, saada takaisin hallinnan ja keveyden tunteen arjessa, joka voi joskus tuntua raskaalta. Kuten ranskalainen sosiologi Cécile Van de Velde, eurooppalaisten nuorten asiantuntija, selittää: "Siirtymästä aikuisuuteen on tullut pitkä, epävarma ja usein pirstaleinen prosessi. Tässä yhteydessä tietyt lapsuuden maamerkit toimivat ankkureina."
Kuluttamisen ja identiteetin rakentamisen välissä
Jotkut kriitikot näkevät sen kulutusyhteiskunnan jatkeena, jossa kaikki on hyödykkeistettyä, jopa nostalgiaa. Heidän mielestään tuotemerkit hyödyntävät lapsiriippuvuusilmiötä markkinointivälineenä. Kohdennettuihin tuotteisiin – usein kalliisiin – liittyykin enemmän keräilyä kuin jokapäiväistä käyttöä, ja joskus ne edistävät itseään mainostavaa imagoa sosiaalisessa mediassa.
Tämä tulkinta kuitenkin jättää huomiotta tärkeän näkökohdan: monille lapsiperheille nämä esineet eivät ole pelkkä oikku tai Instagram-trendi. Ne ilmentävät osaa heidän identiteettiään. Niistä tulee välineitä henkilökohtaiselle ilmaisulle, sosiaaliselle yhteydelle ja joskus jopa psykologiselle resilienssille. Tässä mielessä lapsiperheenä oleminen voi olla myös kulttuurinen uudelleenomistautuminen.
Uudistunut visio kypsyydestä
"Kidult"-ilmiö herättää myös kysymyksiä suhteestamme kypsyyteen. Pitkään aikuiseksi tuleminen tarkoitti "lapsellisten" harrastusten hylkäämistä. Tämä raja on kuitenkin hämärtymässä. Aikuisena oleminen vuonna 2025 ei enää välttämättä tarkoita standardoitua elämäntapaa, joka perustuu avioliittoon, lapsiin ja työsuhteen turvallisuuteen. Nämä uudet aikuiset vaativat oikeutta valita oma polkunsa ja keksiä muita tasapainon muotoja.
Tässä yhteydessä Pokémonista pitämistä tai Tähtien sota -mallin rakentamista ei enää pidettäisi taantumuksena, vaan pikemminkin ilmaisunvapauden ja maun ilmaisuna. Tätä muutosta vahvistavat entisestään julkisuuden henkilöt, jotka omaksuvat täysin "lapsuutensa". Taiteilijat, urheilijat ja sisällöntuottajat eivät enää epäröi näyttää nörttimäisiä tai lapsellisia intohimojaan, mikä osaltaan edistää tämän kulttuurin legitimointia julkisella sektorilla.
Sukupolvien yli vaikuttava ilmiö, joka todennäköisesti kestää?
Vaikka tämän ilmiön tulevaisuutta on vaikea ennustaa, tietyt merkit viittaavat siihen, että se on pikemminkin rakenteellinen kuin syklinen. Toisaalta uudet sukupolvet kasvavat läpitunkevan ja estottoman popkulttuurin parissa. Toisaalta peräkkäiset kriisit tekevät mukavuuden ja kepeyden tarpeesta pysyvämmän.
Lapset eivät siis ole vain aikuisia, jotka kieltäytyvät kasvamasta aikuisiksi. Päinvastoin, he saattavat olla aikuisia, jotka pyrkivät määrittelemään uudelleen, mitä "kasvaminen" tarkoittaa muuttuvassa maailmassa. Maailmassa, jossa itsestä huolehtimiseen liittyy myös oikeus keveyteen, leikkiin ja mielikuvitukseen.
Lyhyesti sanottuna lapsiin kohdistuva ilmiö on paljon enemmän kuin ohimenevä villitys. Se paljastaa merkityksen, yhteenkuuluvuuden ja yksilöllisen ilmaisun etsinnän usein epävarmassa maailmassa. Se ei ole kaukana pakosta todellisuudesta, vaan se voidaan nähdä myös uutena tapana elää aikuisuutta, omine koodeineen ja herkkyyksineen.
